Be Active

Seurat tuovat liikunnallistamiseen usein uutta näkökulmaa, minkä lisäksi seuroilla on usein käytössä lajeihin tarvittava välineistö, jota kouluista ei usein löydy. Lajikohtaiset vuorovaikutuksen pelisäännöt toimivat oppilaiden välisen kommunikaation välineenä.

Seurojen kanssa voi käynnistää pidemmän aikavälin yhteistyön, esimerkiksi kerhotoiminnan muodossa, mutta myös pienimuotoisempi yhden tai kahden tunnin mittainen yhteistyö on antoisaa.

Meri-Rastilan ala-asteella

Meri-Rastilan ala-asteella on käynyt lukuisia eri liikunta- ja urheiluseurojen edustajia esittelemässä omaa toimintaa. Samalla lapset ja nuoret ovat päässeet kokeilemaan eri urheilumuotoja ja niissä käytettäviä välineitä.

Kaupungin liikuntaviraston kanssa yhteistyötä tehtiin siten, että koulun oppilailla oli mahdollisuus osallistua kerran viikossa Easy Sport –palloilukerhoon. Lisäksi liikuntaviraston kautta erityisliikunnanohjaaja kävi koululla kerran viikossa ohjaamassa liikuntakerhoa pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaille. Kerhot olivat suuressa suosiossa.

Yksi yhteistyötaho on ollut Suomen monikulttuurinen liikuntaliitto ry (FIMU). FIMU toimii Suomessa edistäen yhdenvertaisuutta, monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajien sekä etnisten vähemmistöjen mahdollisuuksia integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan liikunnan avulla. Fimun kautta tulleet toimijat osallistuivat oppilaiden muun muassa vetämällä jalkapallotunteja oppilaille. Lisäksi he järjestivät menestyksekkäästi alueen esikoululaisille ja oman koulun pienille oppilaille jalkapalloturnauksen.

Mittarit paitsi suuntaavat huomiota oman kehon hyvinvointiin, myös innostavat liikkumaan.

Muista, että liikuntateknologian haltuunotto vie usein aikaa. Varaa siis käytön harjoittelemiseen tovi.

Kallahden peruskoulussa

Koulussa rakennettiin Voi hyvin -kokonaisuus, jonka aikana 5. luokan oppilaat seurasivat untaan, aktiivisuuttaan sekä harrastuksiaan viikon ajan. Askeleet kerättiin luokan yhteiseen pottiin, jolla pyrittiin innostamaan oppilaita liikkumaan. Samalla kerättiin myös niin kutsuttuja sykemitaleja, joiden keräämisestä innosti oppilaita liikkumaan.

Rannekkeilla tehtiin myös tutkimuksia eri liikuntalajien ja pelipaikkojen kuormittavuudesta, aktiivisuuden määrästä ja sykeprofiilien eroista. Aktiivisuusrannekkeita myös liikuntatunneilla huhti-toukokuussa. Oman sykkeen seuraaminen kiinnosti oppilaita ja osa innostui liikuntateknologian ajatuksesta.

Oppilaat järjestivät koulun kyläjuhlissa myös aktiivisuusrannekerastin, jossa esiteltiin muille oppilaille ja vanhemmille aktiivisuurannekkeiden toimintaa ja käyttöä. Rastilla pelattiin ja leikittiin ja samalla kerättiin sykemitaleita.

Oppilaat kävivät myös neuvomassa rannekkeiden käyttöönottoa naapurikoulun oppilaille tammikuussa.

Rannekkeiden käyttöä koettiin niin hyväksi, että niiden käyttö tulee jatkumaan myös seuraavina lukuvuosina.